Kipitätkö kipeänä kentällä?

Flunssakausi on pahimmillaan. Erotuomaritkin ovat yli-inhimillisyydestään huolimatta alttiita näiden ilkeiden virusten hyökkäyksille.

Allekirjoittanut oli eilen puolikuntoisena ottelussa Classic - Trackers, ja sen seurauksena tämän päivän peliin jouduttiin kaivamaan miehiä "joululomalta" (kiitos vain Järvä ja Mylläri palveluksesta, vastapalvelustilaisuutta odotellessa). Ottelusta selvittiin "hengissä", mutta mikään huippusuoritus se ei missään nimessä ollut. Selityksiä on turha hakea flunssasta; kun boksiin hyppäät, selitykset on jätettävä koppiin.

Kuva: Ottelupäivä Oslossa. Näyttääkö tämä erotuomari olevan fyysisesti valmiina otteluun?

Erotuomaripiireissä on jonkin verran vallalla sellaista "miehistä" meininkiä, että mennään kentälle vaikka pää kainalossa. Olen itsekin syyllistynyt tähän. Sitä kokee olevansa jotenkin sankari, kun puhaltaa pilliin kieli vyön alla. Itsekin meinasin eilen tukehtua erään kahnauksen yhteydessä soitetun pillisinfonian seurauksena.

Rupesin kuitenkin tässä miettimään, onko kipeänä kentällä kipittelyssä mitään järkeä. Kun asiaa pohtii, mieleeni tulevat äkkiseltään seuraavat huonot puolet, mitkä flunssaisena peliin menemisessä on:

- Heikompi fyysinen ja henkinen suorituskyky
- Vakavan jälkitaudin, kuten sydänlihastulehduksen vaara
- Riski tartuttaa kollega ja pelaajia samaan tautiin
- Toipumisen piteneminen

Kovin paljoa hyviä puolia ei tule mieleen:

- Lisätyö erotuomarisektorin toimijoille sijaisten etsimisessä ja siihen liittyvässä puhelinrumbassa säästyy, jos erotuomari menee sairaana kentälle.
- Lisäkustannukset, jos erotuomareita joudutaan tuomaan ulkopaikkakunnilta (ensisijaisesti pyritään aina käyttämään sijaistapauksissa sen ottelupaikkakunnan erotuomareita).

Kun edellä mainittuja seikkoja punnitsee vastakkain, ei pitäisi olla epäselvää kummalle puolelle vaakakuppi kallistuu. Pelkästään pelillinen argumentti on vahva: kun kaukaloon hyppää, on vastuussa siitä, että pystyy täyteen suoritukseen. Selitykset esimerkiksi liikkumisen puutteesta eivät auta, olitpa kuinka sairas hyvänsä. Erotuomarit ovat vastuussa siitä, että ottelutapahtuma täyttää mahdollisimman hyvin sille yleisesti asetetut tavoitteet, eli urheilullisen lopputuloksen saavuttamisen viihdyttävällä, mutta samalla pelaajille turvallisella tavalla. Sairaana otteluun osallistuva erotuomari on jo lähtökohtaisesti takamatkalla tuon tavoitteen toteuttamisessa. Pahimmillaan tämä johtaa epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin.

Korostan, että mainitsemani sankarimentaliteetti ei tule organisaatiosta päin. Asia on ennenkin päinvastoin. IFF ja kansallinen sarjajärjestäjä eivät tietääkseni ole koskaan "painostaneet" erotuomaria sairaana kentälle.

Erotuomarit luovatkin tällaisen asenteen omassa päässään. Epäterveestä asenteesta (sanan varsinaisessa merkityksessä) tulee kuitenkin päästä eroon.