Kipitätkö kipeänä kentällä?

Flunssakausi on pahimmillaan. Erotuomaritkin ovat yli-inhimillisyydestään huolimatta alttiita näiden ilkeiden virusten hyökkäyksille.

Allekirjoittanut oli eilen puolikuntoisena ottelussa Classic - Trackers, ja sen seurauksena tämän päivän peliin jouduttiin kaivamaan miehiä "joululomalta" (kiitos vain Järvä ja Mylläri palveluksesta, vastapalvelustilaisuutta odotellessa). Ottelusta selvittiin "hengissä", mutta mikään huippusuoritus se ei missään nimessä ollut. Selityksiä on turha hakea flunssasta; kun boksiin hyppäät, selitykset on jätettävä koppiin.

Kuva: Ottelupäivä Oslossa. Näyttääkö tämä erotuomari olevan fyysisesti valmiina otteluun?

Erotuomaripiireissä on jonkin verran vallalla sellaista "miehistä" meininkiä, että mennään kentälle vaikka pää kainalossa. Olen itsekin syyllistynyt tähän. Sitä kokee olevansa jotenkin sankari, kun puhaltaa pilliin kieli vyön alla. Itsekin meinasin eilen tukehtua erään kahnauksen yhteydessä soitetun pillisinfonian seurauksena.

Rupesin kuitenkin tässä miettimään, onko kipeänä kentällä kipittelyssä mitään järkeä. Kun asiaa pohtii, mieleeni tulevat äkkiseltään seuraavat huonot puolet, mitkä flunssaisena peliin menemisessä on:

- Heikompi fyysinen ja henkinen suorituskyky
- Vakavan jälkitaudin, kuten sydänlihastulehduksen vaara
- Riski tartuttaa kollega ja pelaajia samaan tautiin
- Toipumisen piteneminen

Kovin paljoa hyviä puolia ei tule mieleen:

- Lisätyö erotuomarisektorin toimijoille sijaisten etsimisessä ja siihen liittyvässä puhelinrumbassa säästyy, jos erotuomari menee sairaana kentälle.
- Lisäkustannukset, jos erotuomareita joudutaan tuomaan ulkopaikkakunnilta (ensisijaisesti pyritään aina käyttämään sijaistapauksissa sen ottelupaikkakunnan erotuomareita).

Kun edellä mainittuja seikkoja punnitsee vastakkain, ei pitäisi olla epäselvää kummalle puolelle vaakakuppi kallistuu. Pelkästään pelillinen argumentti on vahva: kun kaukaloon hyppää, on vastuussa siitä, että pystyy täyteen suoritukseen. Selitykset esimerkiksi liikkumisen puutteesta eivät auta, olitpa kuinka sairas hyvänsä. Erotuomarit ovat vastuussa siitä, että ottelutapahtuma täyttää mahdollisimman hyvin sille yleisesti asetetut tavoitteet, eli urheilullisen lopputuloksen saavuttamisen viihdyttävällä, mutta samalla pelaajille turvallisella tavalla. Sairaana otteluun osallistuva erotuomari on jo lähtökohtaisesti takamatkalla tuon tavoitteen toteuttamisessa. Pahimmillaan tämä johtaa epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin.

Korostan, että mainitsemani sankarimentaliteetti ei tule organisaatiosta päin. Asia on ennenkin päinvastoin. IFF ja kansallinen sarjajärjestäjä eivät tietääkseni ole koskaan "painostaneet" erotuomaria sairaana kentälle.

Erotuomarit luovatkin tällaisen asenteen omassa päässään. Epäterveestä asenteesta (sanan varsinaisessa merkityksessä) tulee kuitenkin päästä eroon.

Henri Heinola - erotuomaritoiminnan futuuri

Kesset ry:n viestintäpataljoona on jälleen onnistunut esittelemään uuden liigaerotuomarin. Tällä kertaa vastausvuorossa on ollut Henri "maajohtaja" Heinola. Se, mistä maajohtajan titteli on ansaittu, on Julian Assagnen olinpaikkaakin tarkemmin varjeltu salaisuus.

Kuva: Henri treenaa EFCQ-turnauksen yhteydessä Oslon patsaspuistossa

Henkka ja Maukka ovat kovia jätkiä viheltämään ja rentoa seuraa siviilissä. Kun haluat tietää erotuomaritoiminnan fuutuurin etkä juuttua preesensiin tai ajatella imperfektissä, tarkkaile H&M -tuotemerkkiä!

Lue juttu Kessetin sivuilta tästä.


ps. Henkassa on sekin vinha puoli, että hän on kotoisin Porista, jossa on syntynyt muitakin huippuerotuomareita kuten Jari Levonen ja myös yksi bloginpitäjä. Patasydän siis!

Herlin kommentoi salibandya

KONEmies ja Uuden Suomen brändin ostanut ja sen luvattomasta käytöstä suuttunut Niklas Herlin kirjoittaa salibandysta uusisuomi.fi -palvelussa.

Viestiltään hieman ristiriitaisessa kirjoituksessa on pointti, joka kannattaa pitää mielessä:
 
- Eli aina pitäisi muistaa, että kun maa on pieni, lajit ovat pieniä, paikkakunnat ovat pieniä ja kaikki muukin on pientä, myös urheilua ja kulttuuria pitää kasvattaa tosiasia, pienuus, mielessä pitäen.

Suomi on maailman paras salibandymaa

Suomi voitti 6-2. Suomi on siten maailman paras salibandymaa. Mistä tämä johtui?

1. Taitotaso / lyhytsyöttöpeli

Ruotsalaiset yrittivät pitkillä kukkupalloilla puhkoa Suomen puolustusta. Tästä ei tullut mitään. Suomi karvasi monipuolisesti, asettaen Ruotsin puolustuksen ahtaalle. Suomi oli sekä pallollisena että pallottomana selvästi parempi niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin.

2. Johtajuus

Suomi: Mika Kohonen, Mikael Järvi, Rickie Hyvärinen, Tero Tiitu, Henri Toivoniemi.

Ruotsi: Svensson.

3. Matto

Suomen liigassa pelataan 100 % peleistä mattoalustalla. Ruotsissa ehkä 20 %. KV-kentillä 100 % peleistä pelataan matolla. You do the math!

4. Henkinen kantti/valmentaja

Suomi ei enää pelkää olla johdossa. Suomi pelaa mentaliteetilla: "tartu hetkeen". Nykyllä lienee näppinsä pelissä.

5. Erotuomarilinja

Suomessa saa pelata kovaa. Kovempaa kuin mm-finaalissa. 

Kohti finaalia!

Johan Råsbrink ja Håkan Grahn-Gustavsson olivat keskeisessä osassa, kun Suomi hoiti itsensä finaaliin selvin numeroin 6-1.

Keskeisessä osassa tuomarit olivat siinä mielessä, että valittu linja piti, ja pelata sai riittävän fyysisesti. Toivottavasti toisessa välierässä nähdään myös suomalaisonnistumisia, ja että ottelu ratkeaa samalla tavalla - urheilullisin perustein. 

Allekirjoittaneella ei ole tiedossa, ketkä huomisessa finaalissa viheltävät, mutta oli tuomaripari mikä hyvänsä, tapahtuma tulee fiilikseltään olemaan aivan yhtä suuri niille kahdelle herrasmiehelle, jotka askiin astuvat kuin 40 pelaajallekin unohtamatta toimihenkilöitä. 

Päivitän  illalla tänne tietoa siitä, ketkä huomisessa finaalissa viheltävät, kunhan saan ns. sisäpiirin tietoa :)

Skoog & Petterson - Suomen kohtalosta päättämässä.

Allekirjoittanut ja Fordell jäivät tällä kertaa kisakoneesta. Länsinaapurista kuitenkin "kaksoisveljemme" Daniel Skoog ja Ola Petterson saivat ansaitusti kutsun arvostetuimpaan kansainväliseen salibandyturnaukseen. Koska kysymyksessä on erotuomaripari, joka mitä ilmeisimmin tulee tuomitsemaan ratkaisevia Suomen otteluita, on herrat syytä esitellä Suomen salibandyväelle.

Kuva: Göteborgin agentit meditoimassa Uumajassa ennen ottelua. Huomaa jo tässä vaiheessa, mihin Daniel (alhaalla) on keskittynyt.

Olemme Teron kanssa tunteneet herrat keväästä 2009, jolloin pelattiin WFC (U 19) -turnaus Turussa. Sen jälkeen olemme hääränneet yhdessä muun ohella Uumajassa opiskelijoiden mm-kilpailuissa.

Herrat ovat kentällä omaa luokkaansa. Positiivinen, mutta tarvittaessa jämäkkä ote tarjoaa pelaajille reiluja vääntöjä, joissa ottelut ratkeavat urheilullisilla perusteilla.

Kentän ulkopuolella länsinaapurin pojat ovat varsin hauskaa seuraa, joskin jäävät tietysti jälkeen eräästä nuoresta suomalaisparista. Danielin riippuvuussuhdeongelma iPhone 3g -puhelimeen rajoittaa ajoittain sosiaalista kanssakäymistä. Danielin suosikkisovelluksiin muuten kuuluu käännösohjelma, jonka avulla mies luulee oppineensa suomen kielen täydellisesti. Tosiasiassa kukaan ei ymmärrä hänen "soomestaan" yhtään mitään. Olan erityispiirre löytyy myöskin hänen puhelimestaan. Kyseiseen mobiililaitteeseen on tallentunut erittäin mielenkiitoisia kuva- ja videotiedostoja, joista ei kuitenkaan ole syytä mainita sen enempää...

Päivitän tänne mahdollisesti vielä tämän päivän kuluessa haastattelun S&P -parista, jonka veikkaan viheltävän välierissä Suomen ottelun. Parin otteita voi seurata jo tänään Yleltä Suomen ja Tanskan kohtaamisen yhteydessä.

 Kuva: riippuvuusongelma pahimmillaan