Pallo silmässä ja kamera maalissa - pari sanaa vastuusta ja turvallisuudesta

Eilen (28.1.) pelatussa ottelussa Classic - SPV tapahtui kaksi asiaa, mitkä saivat pohtimaan turvallisuutta ja vastuuta.

Asia 1: Kamera maalin sisällä

Ennen ottelua havaitsimme, että toisen maalin sisälle, lattianvarassa olevaan "takarautaan", oli kiinnitetty nippusiteillä pienehkö kamera. Erotuomareita ei oltu informoitu asiasta mitenkään, eikä kameraa ollut suojattu lainkaan.

Pelisäännön 106/1 mukaan kaikki vaaralliset esineet on poistettava tai pehmustettava ennen ottelun alkua.

Määräsimme kameran poistettavaksi 10 minuuttia ennen ottelun alkua, mutta siellä se viheliäinen vehje välkkyi kun tulimme pukukopeista kentälle. Televisio-ottelu meinasi viivästyä siitä syystä, että sarjajärjestäjän oma kamera vilkkui edelleenkin maalin takana.

Jos tuollainen esine aiheuttaisi loukkaantumisen, saattaisi osavastuu vahingonkorvauksen muodossa langeta erotuomarille henkilökohtaisesti. Jos kameroita halutaan maaliin sijoittaa, ne tulee pehmustaa tai sijoittaa siten, että ne eivät voi aiheuttaa loukkaantumista. Vähintä mitä voisi toivoa on se, että tällaisista ideoista informoitaisiin erotuomareita ennen otteluita, jotta tällaisilta episodeilta vältyttäisiin.

Asia 2: Pallo lapsen silmään

Suhteellisen kova lämäri osui maalin takana olleessa katsomonosassa istunutta pientä tyttöä päähän/silmään. Tiedossa ei ole, vammautuiko tyttö, mutta ainakin hän seurasi pelin loppuun asti. Kiviranta teki hienon eleen viemällä heti ottelun jälkeen mailan laukauksen "uhrille".

Mikähän olisi toimiva ratkaisu siihen, että maalin takana voisi katsoa pelejä turvallisesti? Jonkinlainen verkko saattaisi toimia, mutta häiritseekö se liikaa katsojakokemusta? Useissa halleissa on vastaava tilanne, ja on valitettavasti vain ajan kysymys, milloin tällin ja nirhauman lisäksi tulee silmävamma.

Toivottavasti ei kuitenkaan tarvita ensimmäistä vakavaa silmävammaa, että asiaan aletaan reagoida ja sopivaa turvallisuusmenetelmää kehittää. Laji ei kaipaa vahingonkorvausoikeudenkäyntiä tai muuta vastuuprosessia siitä, että joku katsomossa ollut pieni lapsi (tai aikuinen) sokeutuu.

Vastuukysymys asiassa olisi täysin selvä: ottelutapahtuman järjestäjä on varsin ankarassa vastuussa tämäntyyppisisten vahinkojen korvaamisesta. Oikeusohje löytyy esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:1975-II-64. Tapauksen ratkaisuseloste kuuluu näin: "Yhdistyksen järjestämän jääkiekko-ottelun aikana oli kentältä ns. pitkänsivun katsomoon lentänyt jääkiekko osunut yleisöön kuuluneen henkilön suulle aiheuttaen tälle vammoja. Koska vahinko oli syntynyt jääkiekko-ottelulle tyypillisellä tavalla ja sitä voitiin pitää myös ennalta arvattavissa olevana eikä ottelun järjestäjä ollut näyttänyt täyttäneensä velvollisuuttaan huolehtia siitä, että katsojat olisivat olleet turvatut tällaiselta vahingolta, yhdistys oli vastuussa syntyneestä vahingosta. "

Sirkka lopettaa - ruoriin pitää saada nopeasti uusi kapteeni

1. Liigaerotuomarivastaava Juha Sirkka lopettaa kuuden vuoden työjakson. Tehtävän vaatimustaso ja työmäärä on erittäin suuri verrattuna siitä saatuun kompensaatioon, joka on lähinnä ”kipukorvaus”. Korvaustasoa ei suostuttu nostamaan riittävälle tasolle, että Sirkka olisi voinut jatkaa.

2. Sirkan aikana liigaerotuomaritoiminta kokonaisuudessaan on noussut pykälän ”ammattimaisemmaksi” eli laatu on parantunut. Työtä on silti vielä paljon tehtävänä, joista itse näen tärkeimpänä linjan yhtenäisyyden parantaminen. Sirkan vastuulla suhteellisen niukoilla resursseilla on pystytty pitkäjänteisen työn kautta nostamaan liigaerotuomareiden fyysistä, psyykkistä ja sääntötuntemukseen liittyvää vaatimustasoa. Tämä on johtunut pitkälti siitä, että vastuuhenkilö on laittanut itsensä likoon tavalla, joka onnistuu vain ”rakkaudesta lajiin”.

3. "Sipan" seuraajalla on kova haaste. Liigaryhmään kuuluvat erotuomarit ovat vaativia itsensä, toistensa ja ”joukkueenjohtajan” suhteen. Tehtävässä joutuu myös tasapainoilemaan joukkueiden toimihenkilöiden ja median kanssa.  Seuraajalla on vahvassa kurssissa oleva laiva, mutta kapteenin rooli ei silti ole helppo. Tehtävässä kritiikinsieto- ja päätöksentekokyky ovat ratkaisevia. Siksi tehtävään sopii parhaiten entinen huippuerotuomari. Vielä kun yhtälöön lisättäisiin ripaus pedagogista koulutusta ja kokemusta niin paketti olisi täydellinen. Mistä tällaisia henkilöitä löytyy sillä korvauksella, joka tehtävästä nykyään maksetaan?

4. Kriittistä asiassa on se, että Sirkan toimikausi ei seuraa kilpailukautta, vaan päättyy vuodenvaihteessa. Alkamassa ovat pudotuspelit, helmikuun tärkeä playoff –koulutus on tulossa ja käytännössä vain Sirkalla on kokonaisvaltainen näkemys erotuomareiden kuntopuntarista. Kuka päättää tai ylipäätään voi päättää ketkä viheltävät ratkaisevat pelit? Erotuomaritoimintaan kuuluu kilpailu - ei arpapeli tai mututuntuman päätökset eikä varsinkaan "poliittiset" päätökset. Muunlainen menettely vie pohjan koko harrastuksen mielekkyydestä.

5. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tehtävään löydettäisiin mahdollisimman nopeasti kompetentti ja innostunut henkilö, joka pystyy luovuttamaan resursseja tärkeään mutta vaativaan tehtävään. Rahallista korvausta tulisi nostaa, vaikkakin toimi tulee olemaan toistaiseksi harrastusmuotoinen. On toivottavaa, ettei asiassa käy niin kuin erään pienen Keski-Pohjanmaalaisen kunnan päätöksenteossa meinasi käydä: ostettiin uusi kaukalo ja jäädytyskone, mutta ei meinattu myöntää rahoitusta siihen että joku olisi jäädyttänyt kaukalon.

Suomelle haastava playoff -sarja; uhka vai mahdollisuus?

1. Suomen tie finaaliin salibandyn MM-kisoissa kulkee todennäköisesti niin, että puolivälierissä vastaan tulee Tsekki, välierässä Sveitsi ja finaaleissa totuttuun tapaan Ruotsi.  Länsinaapurimme ei saa pudotuspelivaiheessa yhtään maata vastaansa "isosta neljästä", mikä on kyllä MM-kisahistoriassa varsin poikkeuksellista, mutta tervetullutta.

2. Itse näen asiassa Leijoinien kannalta paljon positiivista. Ensinnäkin sinivalkoiset pääsevät pelaamaan oikeita pelejä kaksi kappaletta ennen finaalia, kun Ruotsi pelailee vain katusählyhöntsiä ennen finaalia. Pelituntuman kannalta tällä täytyy olla suuri merkitys. Suomelle ei tule finaalissa samanlaista shokkivaikutusta "oikean" pelin maailmaan kuin Ruotsille. Suomi pääsee myös ajamaan sisää pelitapaa aidossa ympäristössä ja hienosäätämään koostumuksia oikeita pelejä varten.

3. Uhkana on tietysti se, että Suomi ottaa kuokkaan joko Tsekiltä tai Sveitsiltä. Jos näin käy, niin finaalipaikka ei ollut ansaittu ja on ihan turha spekuloida, jossitella ja voivotella ottelukaavioilla. Jos Suomi voittaa, niin kasvanut itseluottamus näkyy pallovarmuutena - mikä mielestäni on parista ottelusta puuttunut helppojakin maita vastaan. Se kuuluisa ensimmäinen kosketus ei kaikilla pelaajilla ole ollut lähelläkään sitä tasoa, mihin kompetenssi riittää.

4. Toinen potentiaalinen vaara on pelaajien fyysinen kuormitus. Etenkin minua huolestuttaa parin kokeneemman kaartin pelurin osalta, miten kolmen oikean pelin putki lyhyen ajan sisään vaikuttaa fyysiseen suoritustasoon. Saa nähdä, miten Fox Kettunen ottaa tämän huomioon pelitavassa ja peluutuksessa - vai ottaako ollenkaan?

5. Ruotsi saa siis etua kevyemmistä peleistä fyysisen kuormittavuuden näkökulmasta, mutta Suomi tärkeästä pelituntumasta. Ottaen huomioon sen tosiasian, että Ruotsi ajaa sisään jo uutta kokemattomampaa sukupolvea, voi tällä pelituntumaan liittyvällä edulla olla ratkaiseva merkitys kun pelataan tämän lajin suurimpien paineiden alla. Suomen vedettyä kokeneella pakalla kahdet hyvät kenraaliharjoitukset, voivat pelaajat nauttia finaalista eivätkä mailat tärise väärissä paikoissa.  Ruotsin "poikaset" saattavat hyvinkin juoksennella ylilatautuneena ja hermostuneena puntit tutisten sinne tänne.

6. Asiassa on tietysti penkkiurheilijan kannalta se hyvä puoli, että televisiosta saa nyt seurata oikeita salibandyotteluita kolmen pelin verran, kun aikaisemmin niitä on totuttu näkemään vain kaksi.

Suomi tulee ottamaan kolmannen maailmanmestaruuden putkeen ja Tatu täräyttää Maamme -laulun Kauppatorilla!

Konkarit jättävät liigakaukalot

Tommi Järventausta, Miikka Myllykangas ja Pasi Kylmämaa ovat päättäneet, etteivät he enää ensi kaudella tuomitse salibandyliigaa.

Tietääkseni koskaan aikaisemmin salibandyliigan historiassa ei ole tapahtunut sellaista, että liigaerotuomariryhmästä katoaa 600 ottelua kokemusta kerralla.

Toivoa sopii, että joku osaava salibandytoimittaja tekisi asiasta jutun.

Aika moinen "World Peace"...

http://www.youtube.com/watch?v=scqitXx-bkE

Erotuomarin puolueettomuuden kyseenalaistamisesta

Salibandyliigan kilpailu- ja kurinpitoryhmä ("KKR") määräsi valmentajalle kahden (2) ottelun pelikiellon, kun valmentaja jälkikäteen väitti ottelun tuominneita erotuomareita puolueellisiksi.

Kysymyksessä on merkittävä ennakkopäätös. Urheilussa, kuten muussakin elämässä, tulee noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita.

Jokaisella on sananvapaus. Jokaisella on samalla myös vastuu sanomisistaan.

Normaalihenkilön ollessa arvostelun kohteena, kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista.

Erotuomari on kuitenkin juridisesti eri asemassa. Arvostelua, joka kohdistuu erotuomariin, ei pidetä kunnianloukkauksena ellei arvostelu selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Samaa oikeusohjetta on analogisesti sovellettava urheilun kurinpitoelimissä.

Ottelun erotuomareita tai yksittäistä erotuomaria voi ja pitää voida aina saada arvostella. Oikeus kuuluu muun ohella katsojille, faneille, valmentajille ja tiedotusvälineille. Erotuomarin palkkioon on diskontattu myös epämiellyttävyyslisä: tähän työhön kuuluu negatiivinen julkisuus. Herkkänahkaisista ei tule huipputuomareita.

Se seikka, että pelaaja tai toimihenkilö väittää erotuomaria ottelun jälkeen puolueelliseksi, on vakavin syytös, mikä erotuomaria kohtaan voidaan kohdistaa. Kysymys ei itse asiassa ole arvostelusta, vaan väitteen tekemistä siitä, että erotuomari on tietoisesti suosinut toista joukkuetta kilpailutapahtumassa. Väittämällä erotuomaria puolueelliseksi tämän väitetään siis vilpillisesti suosineen toista joukkuetta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, missä KKR langetti tuomion, ottelu oli myös vedonlyönnin (Veikkaus) kohteena. Tällöin väite puolueellisuudesta on samalla omisaan herättämään myös kysymyksen erotuomareiden motiiveista eli siitä, ovatko he halunneet vaikuttaa ottelun lopputulokseen hankkiakseen hyötyä itselleen tai muille? Mikäli erotuomarit olisivat näin toimineet, he olisivat syyllistyneet vakavaan petosrikokseen. Erotuomareiden väittäminen puolueelliseksi tällaisissa olosuhteissa on siten äärimmäisen vakava syytös, ja mikäli syytökselle ei ole perusteita, on kysymyksessä äärimmäisen vakava oikeudenloukkaus erotuomarieta kohtaan ja jopa rikollinen menettely.

KKR:n ratkaisu on hyvin perusteltu, ja siitä on havaittavissa - ns. obiter dicta -tyylisten perusteluiden johdosta - oikeusohje salibandyssa noudatettavaan käytäntöön. Erotuomareita saa siten jatkossakin arvostella vapaasti, kunhan arvostelussa ei ylitetä selvästi sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

KKR:n ratkaisemassa tapauksessa saattaisi hyvinkin ylittyä rikosperuste yleisesssä tuomioistuimessa. On kuitenkin lajin kannalta hyvä asia, jos urheilun sisällä tapahtuneet asiat saadaan mahdollisimman pitkälle ratkaistuksi omissa oikeudenkäyttöelimissä.

Erotuomarit eivät ole herkkänahkaisia, mutta he ovat tarkkana siitä, ettei heidän tärkeintä perusperiaatetta - puolueettomuutta - kyseenalaisteta ilman painavia perusteita.

MJ-miehien suojelu - not

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun pelaaja kysyi annoinko vaparin siksi, että rikottu pelaaja oli maajoukkuemies...

Viime kaudella törmäsin ensimmäistä kertaa (tietyn joukkueen) kommentteihin pelikentillä, että "ettehän suojele maajoukkuepelaajia niin kuin ne ja ne ja ne tuomarit". Yritin vakuuttaa, että ei liigaryhmässä ole yhtään erotuomaria, jota erityisesti kiinnostaa suojella ketään pelaajaa erityisesti ja erikseen. Ei onnistunut silloin, mutta luulin ilmiön kärsineen inflaation.

Tällä kaudella kuulin tuon kommentin ensimmäistä kertaa itse. Normaalissa kulmavaparitilanteessa rikkonut puolustaja kysyi, että vihelsinkö siksi, että Järvi on maajoukkuepelaaja. Vastasin siihen kevyellä sarkasmilla höystettynä, että "kyllä tottakai, ja samasta syistä Tero Tiitu on istunut tässä pelissä pari kakkosta".

En tiedä, mistä tällainen harhainen suojeluviettispekulaatio on saanut alkunsa, mutta kysymyksessä on varsin hupaisa ilmiö.