Sirkka lopettaa - ruoriin pitää saada nopeasti uusi kapteeni

1. Liigaerotuomarivastaava Juha Sirkka lopettaa kuuden vuoden työjakson. Tehtävän vaatimustaso ja työmäärä on erittäin suuri verrattuna siitä saatuun kompensaatioon, joka on lähinnä ”kipukorvaus”. Korvaustasoa ei suostuttu nostamaan riittävälle tasolle, että Sirkka olisi voinut jatkaa.

2. Sirkan aikana liigaerotuomaritoiminta kokonaisuudessaan on noussut pykälän ”ammattimaisemmaksi” eli laatu on parantunut. Työtä on silti vielä paljon tehtävänä, joista itse näen tärkeimpänä linjan yhtenäisyyden parantaminen. Sirkan vastuulla suhteellisen niukoilla resursseilla on pystytty pitkäjänteisen työn kautta nostamaan liigaerotuomareiden fyysistä, psyykkistä ja sääntötuntemukseen liittyvää vaatimustasoa. Tämä on johtunut pitkälti siitä, että vastuuhenkilö on laittanut itsensä likoon tavalla, joka onnistuu vain ”rakkaudesta lajiin”.

3. "Sipan" seuraajalla on kova haaste. Liigaryhmään kuuluvat erotuomarit ovat vaativia itsensä, toistensa ja ”joukkueenjohtajan” suhteen. Tehtävässä joutuu myös tasapainoilemaan joukkueiden toimihenkilöiden ja median kanssa.  Seuraajalla on vahvassa kurssissa oleva laiva, mutta kapteenin rooli ei silti ole helppo. Tehtävässä kritiikinsieto- ja päätöksentekokyky ovat ratkaisevia. Siksi tehtävään sopii parhaiten entinen huippuerotuomari. Vielä kun yhtälöön lisättäisiin ripaus pedagogista koulutusta ja kokemusta niin paketti olisi täydellinen. Mistä tällaisia henkilöitä löytyy sillä korvauksella, joka tehtävästä nykyään maksetaan?

4. Kriittistä asiassa on se, että Sirkan toimikausi ei seuraa kilpailukautta, vaan päättyy vuodenvaihteessa. Alkamassa ovat pudotuspelit, helmikuun tärkeä playoff –koulutus on tulossa ja käytännössä vain Sirkalla on kokonaisvaltainen näkemys erotuomareiden kuntopuntarista. Kuka päättää tai ylipäätään voi päättää ketkä viheltävät ratkaisevat pelit? Erotuomaritoimintaan kuuluu kilpailu - ei arpapeli tai mututuntuman päätökset eikä varsinkaan "poliittiset" päätökset. Muunlainen menettely vie pohjan koko harrastuksen mielekkyydestä.

5. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tehtävään löydettäisiin mahdollisimman nopeasti kompetentti ja innostunut henkilö, joka pystyy luovuttamaan resursseja tärkeään mutta vaativaan tehtävään. Rahallista korvausta tulisi nostaa, vaikkakin toimi tulee olemaan toistaiseksi harrastusmuotoinen. On toivottavaa, ettei asiassa käy niin kuin erään pienen Keski-Pohjanmaalaisen kunnan päätöksenteossa meinasi käydä: ostettiin uusi kaukalo ja jäädytyskone, mutta ei meinattu myöntää rahoitusta siihen että joku olisi jäädyttänyt kaukalon.

Suomelle haastava playoff -sarja; uhka vai mahdollisuus?

1. Suomen tie finaaliin salibandyn MM-kisoissa kulkee todennäköisesti niin, että puolivälierissä vastaan tulee Tsekki, välierässä Sveitsi ja finaaleissa totuttuun tapaan Ruotsi.  Länsinaapurimme ei saa pudotuspelivaiheessa yhtään maata vastaansa "isosta neljästä", mikä on kyllä MM-kisahistoriassa varsin poikkeuksellista, mutta tervetullutta.

2. Itse näen asiassa Leijoinien kannalta paljon positiivista. Ensinnäkin sinivalkoiset pääsevät pelaamaan oikeita pelejä kaksi kappaletta ennen finaalia, kun Ruotsi pelailee vain katusählyhöntsiä ennen finaalia. Pelituntuman kannalta tällä täytyy olla suuri merkitys. Suomelle ei tule finaalissa samanlaista shokkivaikutusta "oikean" pelin maailmaan kuin Ruotsille. Suomi pääsee myös ajamaan sisää pelitapaa aidossa ympäristössä ja hienosäätämään koostumuksia oikeita pelejä varten.

3. Uhkana on tietysti se, että Suomi ottaa kuokkaan joko Tsekiltä tai Sveitsiltä. Jos näin käy, niin finaalipaikka ei ollut ansaittu ja on ihan turha spekuloida, jossitella ja voivotella ottelukaavioilla. Jos Suomi voittaa, niin kasvanut itseluottamus näkyy pallovarmuutena - mikä mielestäni on parista ottelusta puuttunut helppojakin maita vastaan. Se kuuluisa ensimmäinen kosketus ei kaikilla pelaajilla ole ollut lähelläkään sitä tasoa, mihin kompetenssi riittää.

4. Toinen potentiaalinen vaara on pelaajien fyysinen kuormitus. Etenkin minua huolestuttaa parin kokeneemman kaartin pelurin osalta, miten kolmen oikean pelin putki lyhyen ajan sisään vaikuttaa fyysiseen suoritustasoon. Saa nähdä, miten Fox Kettunen ottaa tämän huomioon pelitavassa ja peluutuksessa - vai ottaako ollenkaan?

5. Ruotsi saa siis etua kevyemmistä peleistä fyysisen kuormittavuuden näkökulmasta, mutta Suomi tärkeästä pelituntumasta. Ottaen huomioon sen tosiasian, että Ruotsi ajaa sisään jo uutta kokemattomampaa sukupolvea, voi tällä pelituntumaan liittyvällä edulla olla ratkaiseva merkitys kun pelataan tämän lajin suurimpien paineiden alla. Suomen vedettyä kokeneella pakalla kahdet hyvät kenraaliharjoitukset, voivat pelaajat nauttia finaalista eivätkä mailat tärise väärissä paikoissa.  Ruotsin "poikaset" saattavat hyvinkin juoksennella ylilatautuneena ja hermostuneena puntit tutisten sinne tänne.

6. Asiassa on tietysti penkkiurheilijan kannalta se hyvä puoli, että televisiosta saa nyt seurata oikeita salibandyotteluita kolmen pelin verran, kun aikaisemmin niitä on totuttu näkemään vain kaksi.

Suomi tulee ottamaan kolmannen maailmanmestaruuden putkeen ja Tatu täräyttää Maamme -laulun Kauppatorilla!