Salibandyliigan kilpailu- ja kurinpitoryhmä ("KKR") määräsi valmentajalle kahden (2) ottelun pelikiellon, kun valmentaja jälkikäteen väitti ottelun tuominneita erotuomareita puolueellisiksi.
Kysymyksessä on merkittävä ennakkopäätös. Urheilussa, kuten muussakin elämässä, tulee noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita.
Jokaisella on sananvapaus. Jokaisella on samalla myös vastuu sanomisistaan.
Normaalihenkilön ollessa arvostelun kohteena, kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista.
Erotuomari on kuitenkin juridisesti eri asemassa. Arvostelua, joka kohdistuu erotuomariin, ei pidetä kunnianloukkauksena ellei arvostelu selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Samaa oikeusohjetta on analogisesti sovellettava urheilun kurinpitoelimissä.
Ottelun erotuomareita tai yksittäistä erotuomaria voi ja pitää voida aina saada arvostella. Oikeus kuuluu muun ohella katsojille, faneille, valmentajille ja tiedotusvälineille. Erotuomarin palkkioon on diskontattu myös epämiellyttävyyslisä: tähän työhön kuuluu negatiivinen julkisuus. Herkkänahkaisista ei tule huipputuomareita.
Se seikka, että pelaaja tai toimihenkilö väittää erotuomaria ottelun jälkeen puolueelliseksi, on vakavin syytös, mikä erotuomaria kohtaan voidaan kohdistaa. Kysymys ei itse asiassa ole arvostelusta, vaan väitteen tekemistä siitä, että erotuomari on tietoisesti suosinut toista joukkuetta kilpailutapahtumassa. Väittämällä erotuomaria puolueelliseksi tämän väitetään siis vilpillisesti suosineen toista joukkuetta.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, missä KKR langetti tuomion, ottelu oli myös vedonlyönnin (Veikkaus) kohteena. Tällöin väite puolueellisuudesta on samalla omisaan herättämään myös kysymyksen erotuomareiden motiiveista eli siitä, ovatko he halunneet vaikuttaa ottelun lopputulokseen hankkiakseen hyötyä itselleen tai muille? Mikäli erotuomarit olisivat näin toimineet, he olisivat syyllistyneet vakavaan petosrikokseen. Erotuomareiden väittäminen puolueelliseksi tällaisissa olosuhteissa on siten äärimmäisen vakava syytös, ja mikäli syytökselle ei ole perusteita, on kysymyksessä äärimmäisen vakava oikeudenloukkaus erotuomarieta kohtaan ja jopa rikollinen menettely.
KKR:n ratkaisu on hyvin perusteltu, ja siitä on havaittavissa - ns. obiter dicta -tyylisten perusteluiden johdosta - oikeusohje salibandyssa noudatettavaan käytäntöön. Erotuomareita saa siten jatkossakin arvostella vapaasti, kunhan arvostelussa ei ylitetä selvästi sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
KKR:n ratkaisemassa tapauksessa saattaisi hyvinkin ylittyä rikosperuste yleisesssä tuomioistuimessa. On kuitenkin lajin kannalta hyvä asia, jos urheilun sisällä tapahtuneet asiat saadaan mahdollisimman pitkälle ratkaistuksi omissa oikeudenkäyttöelimissä.
Erotuomarit eivät ole herkkänahkaisia, mutta he ovat tarkkana siitä, ettei heidän tärkeintä perusperiaatetta - puolueettomuutta - kyseenalaisteta ilman painavia perusteita.
